Vuoroveri (Spikefarm 2009)	Jäähyvästi (Spikefarm 2008)	Ikiuneen (promo2006)	Kivisydän (EP2004)	Demo 2002

 

 

 

Vapahtaja (säv & san. T. Kalliomäki) Niin hauras ja hento on mieli pojan kasvavan Ensisanoina perkele ja se toinen herranne Sekavat sanat mua myrkyttää ja käsi äidin muka parantaa Ja piilossani sitä peljäten, lasken kahdeksaan ja nukahdan Pelkään lauseita isäni, elo harhaanjohdetaan Ja vaikka opetuksen sain, tie seuraa johtajaa Miksi poikansa jätti? Äiti, herää vastaamaan! Kuin vapahtaja orjiaan ohjaa Epätoivoon johtaa tieltä, jonka rakensi murtuville Ei nuku vaan uneen seuraa Valitsee vain hauraat tuo Vapahtaja! Kun on valotkin sammuneet, huoneeseeni kaikuu askeleet Tuo hoipertava hahmo syyttää kurjuudesta minua Vaikka omaksi kuvaksi loi rakastava äiti lapsensa Vuodet valuu ja kuihtuu itsetunto vuoksi "Jumalan" Kuin vapahtaja orjiaan ohjaa Epätoivoon johtaa tieltä, jonka rakensi murtuville Ei nuku vaan uneen seuraa Valitsee vain hauraat Vuoroveren vaihtaa ja hautaa haaveet	Saviour (Vapahtaja) Lyrics: T. Kalliomaki | Music: T. Kalliomaki So fragile and delicate is the mind of a growing son. At his first words: Perkele and the other lord of yours! Her confusing words poison me, and the hand of a mother is supposed to heal! I hide, in fear of it, afraid of it. I count to eight and fall to sleep. I’m afraid of the phrases of my father! Our lives are being misled. Even if I learn’t the lesson, the path always follows the master. How could a father leave his son? Mother, wake up and answer me! Like a Saviour leads his slaves. The road that leads to despair was built for those that crumble. It doesn’t sleep, but follows into a dream. Chooses the fragile ones, This Saviour? When the lights are off, steps echo in my room, a staggering figure that blames me for all the misery. Strange that the loving mother created the child in her own image! The years pass and self-esteem withers for the sake of a "God". Like a Saviour leads his slaves The road that leads to despair was built for those that crumble. It doesn’t sleep, but follows into a dream. Chooses the fragile ones, The tide of the blood changes and buries the dream. Like a Saviour leads his slaves. The road that leads to despair was built for those that crumble. It doesn’t sleep, but follows into a dream. Saviour!
Luopio (säv. T. Kalliomäki, san. T. Koskinen) Ystävyyden laitamilla lojaalisuus punnitaan Luottamuksen raunioilla kahleet vahvat murretaan Kiroan sen päivän, jolloin sinuun aloin luottamaan! Kallis on hinta, jonka siitä jouduin maksamaan Tähän asti uskoin - se pidetään mikä luvataan Jäi sanat vailla merkitystä, teot puhuu puolestaan Käsi jonka hyvin tunnen, satuttaa, selkään puukottaa Raadeltuna, runneltuna, kaadun maahan makaamaan Kahdet kasvot tuijottavat katsettani sameaa Vain verijäljet maassa tapahtuneen vahvistaa Halpa on hinta, jolla ystäväkin murhataan Kiroan ja kärsin! Kaadun, vaan en murru! Käsi jonka hyvin tunnen, satuttaa, selkään puukottaa Raadeltuna, runneltuna, kaadun maahan makaamaan Kahdet kasvot tuijottavat katsettani sameaa Ehkä tähän kuolen, muttet mieltäni saa murtumaan	Apostate (Luopio) Lyrics: T. Koskinen | Music: T. Kalliomaki At the borders of friendship, loyalty is being measured, In the remains of trust, strong bonds are broken. I curse that day, when I started to trust in you, I’ve had to pay a terrible price! Until this moment I believed - a promised is kept! Those words are left without meaning, Actions speak for themselves! The hand I know well hurts me, stabs me in the back, As ripped and mangled I fall to the ground. Two faces glare at my dull countenance. Only the trail of blood confirms what has happened, The price is cheap, when a friend is being murdered, I curse and I suffer, but I won’t break! The hand I know well hurts me, stabs me in the back, As ripped and mangled I fall to the ground. Two faces glare at my dull countenance. I might die here, but you won’t break my mind!
Evoluution kruunu (säv. T. Kalliomäki, san. T. Koskinen) Taakan valtaisan harteillaan kantaa Sitä suostu ei jakamaan Hampaat irvessä kaikkensa antaa Kaatuu ennen kuin luovuttaa! Vimma sisäinen eteenpäin piiskaa, oman onnensa takomaan Esteet, vastukset edestään liiskaa Hajottaa minkä rakentaa Järki vankina vimmaisen lihan, käytön puutteesta sumenee Ihmisyys alla inhon ja vihan maassa ryömien matelee Vallan viinillä maljansa täyttää Siitä juopuen hallitsee Peto sisällään luonteensa näyttää Heikon tieltänsä raatelee Suustaan kiitosta harvoin saa kuulla Käsi auttanut katkaistaan Tänään ylväänä jalustalle astuu Kasvaa itsensä kruunaten Minä määrään ja muille jää vastuu Se on puhetta jumalten Epätoivoaan suostu ei näyttää Pelot voimaksi valjastaa mitään keinoa kaihda ei käyttää, joilla halutun saavuttaa Nälkä ahneen vain syödessä kasvaa Kateus päätänsä kohottaa Veli kääntyy taas veljeään vastaan Mitään suostu ei oppimaan	The Crown of Evolution (Evoluution kruunu) Lyrics: T. Koskinen | Music: T. Kalliomaki He carries a heavy burden on his shoulders Isn’t willing to share it! With gnashing teeth he gives his all, Falls rather than give up. The rage inside drives him on To forge his own destiny. The barriers, the resistance, he smashes away Dismantles what he builds. Sense captured in obsessed flesh Blurs for the lack of use. Humanity in disgust and hate, Crawls creeping on the ground. Fills up his flagon with the wine of power, Dominates by getting drunk from it. The beast inside shows its character, Claws away the weak! Acknowledgements are barely heard from his mouth, Any helping hand is severed! Today he sits noble on his throne, Rules by crowning himself. I command, and others pay the price, “This is the word of the Gods”! He denies showing his despair. Harnesses the fear as strength. He will use any means To achieve what he desires! The hunger of avarice only grows when eating, Envy raises its head, Again, brother turns against brother, Do we learn nothing through experience?
Itsensä herra (säv. T. Kalliomäki, san. T. Koskinen) Paimen puuhun naulittu laumaansa valvoo Liekaan sitoo tahdottomat Nimen valon, armon Hädässä voimansa unohtaen Tarpeetta itseään alentaen Polvistuu edessä kasvottoman Kumartaa kuvia elottoman En ristiäsi enää kanna, Jumalaasi tunnusta Mattoani maahan laske, kuun sirppiä kumarra Sieluani muille anna, sarvipäätä palvele Polun oman etsii katse Löydän kyllä perille! Elonsa kurjuutta ylistäen Rippeitä almujen pois keräten Ihailen tekoja marttyyrien Vaeltaa polkua kärsimysten Pyhä paimen vuotaa verta vuoksi karjan pahaisen Rakkaudesta, Isästänsä horisten Lammaslauma hurmoksessa samaa mantraa sopertaa Heinikossa happamassa laiduntaa	His Own Master (Itsensä herra) Lyrics: T. Koskinen | Music: T. Kalliomaki A shepherd nailed to the wood, Watching his herd. Tethers the weak-willed In the name of light, of mercy. Forgets power in his anxiety, Needlessly humiliates himself, Kneels down before the faceless, Worships images of the lifeless. I won’t carry your cross any longer, I won’t confess to your God, I won’t lay my carpet on the ground, I won’t bow down to the crescent moon. I won’t give away my soul to others, Or worship the horned-one, I will look for my own path, I will find my way there! He praises the misery of his life, Collects the remains of the alms, Admires the actions of the martyrs, Wanders the path of agony. The holy shepherd bleeds blood For the wretched flock, for love, Blathers about his father. A flock of sheep sputters the same mantra, In their pasture the grass turns sour.
Synnistä syntynyt (säv. T. Kalliomäki, san. Ines Lukkanen) Nuku, sa kohtuni kitkerä marja Sun untasi valvoa saan Vaikk' isäs' sun kolmasti kieltää Ja kiroaa uudestaan Uinuos vaan, uinuos vaan Ei elo emääsi kukkasin koristellut Ja kovaa on kamara maan Ei lempeä tuulonen tuuditellut Pienoista kehdossaan Uinuos vaan Uinuos vaan, uinuos vaan Synnistä syntynyt syntisen laps' Lohdutta taivaltamaan Luovuta luomesi, vaivan ei väärti Aukaista konsanaan	Born out of sin (Synnistä syntynyt) Lyrics: Ines Lukkanen | Music: T. Kalliomaki Slumber, thou bitter fruit of my womb, as I watch over you. Even though your father thrice denies you and even curses you once more! Just slumber! Just slumber! This life didn’t adorn your mother with flowers! This life is so hard, Gentle winds won’t rock this little one’s cradle. Just slumber! Just slumber! A sinner’s child is born out of sin, to wander through life, inconsolable! Surrender your eyes to sleep, It’s not worth opening them ever again.
Taakka (säv. T. Kalliomäki, san. T. Koskinen) Kehdossaan hedelmä haureuden On emonsa vierellä valittaen Kuin ruusu kuihtuva lakastuen Taipuen painosta katumuksen Sai elonsa evääksi tahritun maineen ja seurakseen kurjuuden Syntynyt maailman pilkattavaksi, piiaksi vauraiden Synnistä siitetty kirottu lapsi Vain äpärän merkin taakakseen saa Ei suvusta poloisen pelastajaksi Ei nimeään kantaa saa! Kehtoa hiljalleen keinuttaen Nukuttaa syyttömän imeväisen Kurjuuden keskellä piehtaroiden Kuuntelee tuhinaa pienokaisen Synnistä siitetty kirottu lapsi Vain äpärän merkin taakakseen saa Ei emosta poloisen pelastajaksi, sen aavistaa Lapsensa kehdosta pois nostaen Kauneimpaan huopaansa kapaloiden Itkien rannalle laahustaen Lammelle luovuttaa jälkeläisen Vain tyhjänä keinuva punainen kehto, pienestä lapsesta muistuttaa Lie unohdus ainoa elonsa ehto, kun vastuuta muut ei jaa!	A Burden (Taakka) Lyrics: T. Koskinen | Music: T. Kalliomaki The fruit of fornication in its cradle, By her mothers side, moaning, Like a withering rose, fades and bends under the weight of penance. As a provision she got a reputation as the defiled one, and misery as her companion. Born to be the one mocked by the world, To be the servant of the wealthy. A damned child, bred from sin, Only the mark of the bastard as her burden. The clan won’t save the poor, Won’t be allowed to carry her name. The mother rocks the cradle slowly, Puts to sleep the innocent infant, Wallows in the midst of her misery, Listens to the sniffling of the little one. A damned child, bred from sin, Only the mark of the bastard as her burden. The mother won’t be able to save her child. That she can foresee! Takes her child out of the cradle, Wraps her in her most beautiful swaddling clothes, Cries and laments, whilst she drags herself to the shore, Hands over her offspring to the lake. The rocking empty red cradle, Reminds her of her small child, Oblivion seems the only option left for her, When others won’t share the burden of responsibility!
Verenperimä (säv. T. Kalliomäki, san. T. Koskinen) Isäänsä tarkkailee – oppia saa Miehet ei itke, ei armoa jaa Voimalla maailma muokataan Nyrkeillä tahdonkin saa taipumaan Ei sanaa kahta tuhlata turhaan Teoistaan mies kyllä tunnistetaan Pelolla ihmistä hallitaan Vihalla omaansa puolustetaan Myrkkyä katkeraa maljaansa kaadetaan Kasvattaa vihaamaan, muita halveksimaan Rujoutta palvomaan, kipua tuottamaan - mutta ei unohtamaan Poikansa koulii samoin aikanaan Ketjua kykene ei murtamaan Muokaten pojastaan kaltaistaan Ihmisyys roskana pois lakaistaan Väkivalta, tiivis side sukupolvien Solmii yhteen teot poikain, esi-isien Mielikuvaa itsestään käy suotta tutkimaan Peilikuva jumalasta vastaan tuijottaa Kehällä samalla taas tarvotaan Ei vastuuta teoistaan käy kantamaan Kaltaistaan sokea taluttaa Loppumme alkua näin pedataan Orjalauma kiskoo kahleitansa, vääntelehtii tuskissaan Ruoskan iskut tuntee kehollansa, kärsimystään valittaa Ei armon valo lankea ylle, Kiduttajaa piinataan Koston kierre piestylle, lohtuansa tarjoaa	Heritage of Blood (Verenperimä) Lyrics: T. Koskinen | Music: T. Kalliomaki He observes his father-learns through experience, Men don’t cry, mercy is not given. The world is being shaped with power, With fists even the will can be made to bend! No two words shall be uttered in vain, Man will be recognized by his actions, With fear men are being ruled, With rage their own are being defended. They fill his chalice with bitter poison, Teach him to hate and to despise others, To worship hideousness, to produce pain, But not to forget. In time, he will treat his son in the same way, He won’t be able to break the chain, Whilst shaping the son to his own image, Humanity is being swept away like trash. Violence, the intense tide between generations, Ties together the actions of the sons and forefathers, He studies the image of himself vaingloriously, A mirror image of God gazes back at him. They walk the same circle again, No responsibility taken for their actions, The blind leading the blind, The beginning of our end has now begun! A pack of slaves struggles against its shackles, Writhing in pain. He feels the scourge of the whip on his skin, Moans about his suffering, No light of mercy will fall upon him, The torturer is being tormented, The spiral of revenge offers some consolation, To those who have been beaten.
Häpeän linnut (säv & san. T. Kalliomäki) Saalis syntinen, vallan käärmeen vaistoaa Vainuaa tuon heikkouden Himoansa seuraten Taipuu tahtoon lihan ja maan Kietoo syliin kaivaten Lohtua hän tahdo ei Nautinnon saa hurmeisen Kaukana uinuvat häpeän linnut Ne saattaa sun matkalle ajatusten lähteille Valtaasi, taakkaasi koskea en saa Poissa on silmistä väri kauneuden Viaton ja suruton oli tytön maailma Kunnes toisen totuuden löysi sinusta Avunhuuto vaimea, sitä isäsi kuule ei Tartuit käteen tuon pelastajan, käärmeen julman salakavalan Tunnet loisen ihollasi imeytyvän pyhimpään Lamaantunut enkeli Kasvot häpäistynä nauttien Kuuletko jo tuon siipien havinan Pelkäätkö taivaasi punertuvan yllä hautasi Syyllisyys, inho, tunteet intohimon on Kaukana uinuvat linnut häpeän Altani saa vaikka vajota maa En nöyrtyä voi ja lähteä pois Seuraa minua! Altani saa vaikka vajota maa En kivusta sun välittää saa Seuraa minua!	Birds of Shame (Häpeän linnut) Lyrics: T. Kalliomaki | Music: T. Kalliomaki Sinful prey, Senses the snake of power, Senses that weakness, Follows her lust, Bends to the will of flesh and earth, Embraces and yearns, Looks not for consolation, Receives her gory pleasure. Far away slumber the birds of shame, They lead you on a journey to the Fountain of thoughts, Your dominion, your burden I must not touch, Gone is the colour of beauty from you eyes, Innocent and sorrowless was this girl’s world, Until she discovered the other truth about you. A dull cry for help that your father won’t hear, You grasped the hand of that Saviour! That snake that is cruel and treacherous, You felt the parasite on your skin, how it Infiltrated and sucked out your sacredness, A stagnant angel, Her face defiled in enjoyment. Can you hear the swish of the wings? Are you afraid that the sky will turn red above you grave? The guilt, the disgust, the knowledge of passion, Far away slumber the birds of shame. Even if the ground under me sinks, I will not humble myself and depart, Follow me! Even if the ground under me sinks, I must not care about your pain, Follow me! Even if the ground under me sinks, I will not humble myself and depart, Follow me! Even if the ground under me sinks, I must not care about your pain, Follow me!